1980-luvun lopulla opiskelin journalistiikkaa. Opin kirjoittamaan hyviä lehtiartikkeleita. Niiden rakenne oli jokseenkin tämä: Otsikkoon kirjoitetaan oleellinen, ingressiin tiivistelmä ja sitten leipätekstiin itse stoori. Uutisjutuissa leipätekstin rakenne meni niin, että oleellisen ymmärsi, vaikka ei lukenut koko juttua. Siis vähän samalla tavoin, kun nykyään koostetaan verkkosivujen tekstejä: jutun edetessä saa lihaa luiden päälle, mutta oleellisin avautuu heti alkuun. Nykyisen kaltaiset klikkiotsikot olisivat saaneet huutia opettajalta.

Viisi tapaa rikastua ja kevään parhaat dieetit -tyyppisiä otsikoita on ollut “aina”. Tai niin kauan, kun lehtiä on otsikoilla myyty. Mutta ei sentään uutisjutuissa. 

Sitten tuli verkkoviestintä ja klikkiotsikot. Sillä tarkoitetaan otsikkoa, joka kirjoitetaan kryptiseksi. Jotta uteliaisuutesi herää. Jotta klikkaat otsikkoa ja joku ansaitsee mainosrahaa. 

Etenkin iltapäivälehdet ja mainostuloilla elävät verkkojulkaisut suosivat niitä. Ja sitten ne uivat editoriaalisisältöön A-luokan päivälehdissä, kuten Helsingin Sanomissa (löydät etusivun kymmenestä luetuimmasta aina ainakin yhden).

Otetaanpa muutama esimerkki:

Lääkäri NN havahtui turvonneisiin sormiinsa ja teki tärkeän havainnon ruokavaliostaan: Ongelma katosi parilla pienellä konstilla

Kokeilimme puhdistaa tennarit neljällä eri tavalla – Paras keino on niin ylivoimainen, ettei muita kannata edes kokeilla

Kummassakin tapauksessa “ylivoimainen keino” ja “pari pientä konstia” olisivat mahtuneet otsikon merkkimäärään. Miksi niitä ei sinne kirjoiteta?

Tennarijuttu oli niin kryptinen, että en jaksanut arvailla, mikä se ylivoimainen keino oli. Kolmen lukijan voimin yritimme arvuutella, mikä esitellyistä keinoista se ylivoimaisin oli, mutta jokainen oli tullut eri johtopäätökseen. Ylivoimainen jää siten ikuiseksi arvoitukseksi.

Lääkäri vähensi suolaa ruokavaliostaan. Jätti pois leikkeleet ja lakkasi suolaamasta pastan ja perunan keitinveden. (Suolaton kaurapuuro on ajatuksena niin kamala, että sen jätän tästä pois. Suolaa voi lisätä hyvin, hyvin vähän, mutta muutaman murenan puuro tarvitsee).

Miksi asian ydintä ei voi kertoa otsikossa? Lääkärijutussa ei mainita edes verenpainetta. Itse jätän jutun lukematta sitä varmemmin, mitä enemmän otsikko näyttää klikkiotsikolta. 

Tennaritapauksessa olisin halunnut tietää, MITEN “ylivoimaista keinoa” käytettiin. Joten olisin avannut artikkelin, vaikka ”ylivoimainen keino” olisi kerrottu jo otsikossa. Lääkärijutussa olisi voinut kertoa, että pienillä muutoksilla voi vähentää suolaa ruokavaliostaan. Sitten olisin mieluusti lukenut, että mitä ne pienet muutokset ovat. SE ei olisi ollut klikkiotsikko.

Klikkiotsikot ovat yksinkertaisesti p*kaa palvelua. Lukijoiden aliarvioimista. Hyh.